Kotimatkalla 12/2022
Minä ilmoitan teille suuren ilon
Minulle esitettiin kysymys: Mitä ilo ja positiivisuus on muuttuvassa maailmassa? Kysymyksen äärellä mietin, pitäisikö ilonaiheet löytää kunakin aikana aina uudelleen ja ehkäpä jotain uuttakin.
Viimeiset vuodet ovat olleet merkillisiä. Maailmaa tai ainakin ajatuksiamme muuttavia asioita olemme todellakin joutuneet kohtaamaan. Sellaisia, joita emme olisi uskoneet kohtaavamme. Ensin koronavirus pysäytti maailman ja toi turvattomuuden tunteen, ehkä pelonkin. Ainakin se muistutti siitä, että olemme ihmiskuntana ja yksilöinä sittenkin pieniä, kun meitä pysäytetään. Kuolema ja elämä eivät ole omissa käsissämme. Viruksen uhan jäätyä jo vähän taka-alalle jouduimme kohtaamaan sodan uhkaavat pilvet ja talouden epävarmuuden.
Aikamme ihmisen turvallisuuden peruspilareita on horjutettu. Ihmiskunta on heikko ratkaisemaan vihan, väkivallan ja synnin seurausten aiheuttamia ongelmia. Vaikka joskus luulimme olevamme parempia kuin menneet sukupolvet, olemme taas joutuneet toteamaan, ettei ihminen ole kehittynyt yhtään paremmaksi ja sivistyneemmäksi kuin aiemmat kulkijat. Ylpeytemme tähden olemme rohjenneet julkeammin nousta Luojaamme vastaan ja olemme halunneet muuttaa luomisen lahjana saamiamme elämänarvoja.
Mitä siis ilo ja positiivisuus voisivat olla. Sen ainakin joudumme toteamaan, ettemme omin neuvoin voi kovin kestäviä ilon aiheita keksiä.
Joulun evankeliumissa kuulemamme enkelten viestin aikaan maailma oli myös epävarmojen ja ahdistavienkin kysymysten keskellä. Jumalan omaisuuskansa oli aikoja sitten menettänyt ajallisen itsenäisyytensä ja oli vieraan vallan alaisena. Pakanavalta toi uskomuksensa myös pyhään kaupunkiin. Varmaan moni oli joutunut kyselemään, miksi Jumala sallii kaiken tämän. Miksei Hän tartu voimallaan kaikkeen vääryyteen ja elämää ahdistaviin asioihin ja tee kaikkea hyväksi.
Jumala ei ole jättänyt meitä toivottomuuteen, vaan Hänen iankaikkinen tarkoituksensa täyttyy. Kaksi tuhatta vuotta sitten toteutui ensimmäisille ihmisille ja ihmiskunnalle annetut lupaukset Vapahtajan syntymästä. Vapahtaja syntyi veljeksemme, maailman kivun ja ahdistuksen kantajaksi. Rakkaudessaan Hän kantoi meidän ja koko maailman syntivelan Golgatan ristille. Ylösnousemuksellaan Hän avasi meille taivaan.
Nykyinen aikammekin antaa esimakua Jumalan lupausten ja sanan täyttymyksestä. Toisen adventtisunnuntain teksti pysäyttää: Jeesus sanoi: ”- - - Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Tämä maailmanaika päättyy kerran, mutta Jumalan lapsille koittaa loppumattoman ilon ja juhlan aika. Kerran saamme muuttaa taivaan kunniaan. Tätä iloa ja rauhaa saa nyt jo omistaa, kun on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Hän ei omiaan jätä muuttuvan ajan heitellessä. Jumalan lasten matkasaatossa saamme tänäkin jouluna kiittää joulun lapsen tuomasta taivaan lahjasta. Meille on syntynyt Vapahtaja.
Jukka Malinen
päätoimittaja