Pääsiäisen toivossa
IHMEELLINEN RAKKAUS
Kun Jeesus tuli viimeisille pääsiäisjuhlilleen Jerusalemiin, otettiin hänet hoosianna-huudoin vastaan. Hän oli tuonut avun apua tarvitseville ja kohdannut heitä tuoden toivon ja armon. Kansanjoukot levittivät vaatteensa aasilla ratsastavan Vapahtajan saapuessa. Kuninkaan kaupunki otti hänet vastaan. Messiasta oli odotettu ja Messias oli heidän keskellään.
Mikä sai ihmiset kuitenkin niin äkkiä kääntymään Jeesusta vastaan, kun vasta äsken hän saapui riemusaatossa juhlakaupunkiin pääsiäisjuhlan viettoon. Esimakua tästä saatiin jo pian. Kansan johtomiehet vaativat kansanjoukkoa vaikenemaan ja he hiljenivät. Ainoastaan lapset jatkoivat riemuaan. Heidänkin huutoonsa loukkaannuttiin, mutta Jeesus puolusti lapsia, niin kuin hän aina omiaan puolustaa.
Virren 15 kirjoittaja kuvaa hyvin ihmismielen horjuvuutta: ”Suosio satojen ihmisten vaihtuu jo syytökseen.” Vain muutaman päivän kuluttua juhlasaatto muuttui ristisaatoksi. Johtomiehet ja sotilaat pilkkasivat ja kansa johtomiesten yllyttämänä vaati Jeesusta ristiinnaulittavaksi. Riemu ja ilo olivat muuttuneet vihaksi ja halveksunnaksi.
Ristiä kantava Jeesus kohtasi ympärillään ylimielisyyttä ja pelkoakin. Näännyksiin saakka hän kantoi raskasta kuormaansa perjantaiaamun valjetessa – hylättynä ja yksin. Ystävätkin olivat paenneet eivätkä jaksaneet tunnustautua Vapahtajan seurassa kulkeneiksi.
Joskus näyttää siltä, että aikamme usko on samanlaista. Joku saa suistettua Kristukseen uskoneet ja ennen uskoa kunnioittaneet pelon valtaan ja vaikenemaan totuudesta – jopa kieltämään sen, koska liian voimakkaat uskoa ja Raamattua vastaan myrskyävät tuulet käyvät vastaan. Mutta kun Raamattu, sen sana ja opetus hylätään, hylätään Kristus. Hän jää yksin.
Jeesus huusi ristinpuulla: ”Anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Tuo rukous kuuluu yhä Vapahtajamme huulilta. Hän rukoilee meidän puolestamme – meidän, jotka emme tiedä, mikä kestää ja pysyy muuttuvien ihmismielipiteiden virrassa ja kuljemme harhaan. Rukous pysäyttää.
Profeetta Jeremia kuvasi tällaista syvää rakkautta: ”Kuuntele, mitä vastustajani puhuvat! Miksi hyvä palkitaan pahalla? He ovat kaivaneet kuopan, jotta minä lankeaisin siihen. Muista, kuinka minä sinun edessäsi olen puhunut heistä hyvää kääntääkseni vihasi heistä pois.”
Kuinka joku, joka on noin hylättynä, voi rukoilla hylkääjiensä ja pilkkaajiensa puolesta? Näin tekee vain suurin rakkaus. Se on Isän rakkautta luomaansa ihmistä kohtaan. Se on rakkautta, joka kutsuu pelkäävää luokseen ja antaa uuden toivon. Aivan kuten kävi Pietarille, joka Jeesuksen kiellettyään sai kutsun takaisin. Pietari hylkäsi Kristuksen, mutta Kristus ei hylännyt häntä.
Pääsiäisen voitto, ylösnousemus, avaa meille uuden toivon ja palaamisen mahdollisuuden. Jumalan Sana kestää kaikkien aikojen keskellä ja kutsuu meitä Jumalan valtakuntaan, armon valtakunnan osallisuuteen. Synnit on sovitettu ristinuhrissa ja armon sana kaikuu sitä tarvitseville Jumalan lasten seurassa. Tämä oli Pietarinkin toivo. Hänkin sai kohdata muiden opetuslasten seurassa ylösnousseen Vapahtajan.
Jukka Malinen
päätoimittaja
Pääkirjoitus, Rauhan Sana -lehti 3/2026