Kotimatkalla 12/2020
Rauhan Sana -lehti/pääkirjoitus
Joulu on taas – vähän erilainen ehkä
Joulun aika on ihmeellinen. Aika on täynnä kiirettä ja monien asioiden huolehtiminen vie ajatukset mukanaan. Tuntuu, ettei kaikkea millään ehdi. Tulee ajatelleeksi, onko tässä mitään mieltä; kunpa jouluun ei liittyisi tällaista hössötystä, saisi vain rauhassa antaa joulun tulla. En tiedä, voiko tätä menoa oikein jarruttaakaan, sillä kuuluuhan jouluun tietyt asiat, jotka pitää valmistaa ja saada tehdyksi.
Näin ajattelin ennen, mutta tämä joulu on vähän erilainen kuin monet aikaisemmat. Valmistautumiseen on tullut muutoksia, joita ei ole voinut ennakoida. Olemme eläneet huolten painamaa vuotta. Helpotusta on toki näköpiirissä, mutta tämä joulu on toisenlainen.
Joulun aika on kuitenkin aina ihmeellinen. Se antaa mahdollisuuden pysähtyä miettimään joulun perimmäistä tarkoitusta. Vastaukseksi ei oikein koskaan riitä se, että ajatellaan joulun olevan vain valon juhla tai joulutonttujen ja joulupukin päivä – niin tärkeää kuin onkin, että pukki saa kotona vierailla. Luulen, että joulun juhlan alla jokaisella on viime kädessä kaipaus paljon pysyvämmästä ja kantavammasta joulun ja elämänkin sisällöstä.
Maailman ensimmäinen joulu oli kaikin tavoin kiireinen ja epävarmuuden ja turvattomuudenkin värittämä. Erityisesti Joosefin ja Marian kohdalla ajankohta oli kaikkea muuta kuin valmis ja levollinen. Oli lähdettävä pitkälle matkalle Marian ollessa viimeisillään raskaana. Majapaikkaakaan määränpäähän ei voitu järjestää. Oli vain toivottava, että kun viimein ehtii perille, niin paikka löytyisi. Matkan tekeminenkin oli koko ajan varuillaan olemista, sillä Maria ja Joosef eivät voineet tietää, milloin lapsen syntymisen aika oli.
Marian ja Joosefin aikalaisista ei kukaan tiennyt, millainen aika oli käsillä. Jumala, kaikkivaltias ja kaikkeuden Luoja, oli nähnyt ajan täyttyneen ja antoi Poikansa syntyä meidän maailmaamme. Jumala oli valmistanut meille valmistautumattomille, elämän huolten painamille kaiken valmiiksi. Jumalan Adamille ja Eevalle antama lupaus vaimon siemenestä, joka voittaa sielunvihollisen ja synnin vallan, oli käymässä toteen.
Paimenet kuulivat tämän ensin. He saivat arkityönsä keskellä kuulla taivaan enkelien viestin: ”Teille on syntynyt Vapahtaja ja te löydätte hänet.” Ihmissydämiin haluttiin laskea luja ja kestävä rauha – se rauha, jota ihminen perimmältään etsii ja kaipaa. Joulun syvin sisältö oli annettu löydettäväksi.
Syvimmän sisällön löytää, kun saa lähteä paimenten mukaan ja tulla sinne, missä Maria ja Joosef sekä kapaloihin kääritty Jeesus-lapsi on. Hänet voi yhä löytää, kun evankeliumin sana saa koskettaa sydäntä ja saa löytää Jumalan valtakunnan. Työn ja kuormien uuvuttamille annetaan rauha, kun saa kohdata Jumalan antaman lahjan tälle maailmalle ja uskoa synnit anteeksi Jumalan armosta, Kristuksen tähden. Samalla saamme uskoa, että kaikki maailmassa tapahtuvat asiat ovat sittenkin Jumalan käsissä, eikä meidän tarvitse pelätä.
”Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon…”, oli enkelten terveiset. Tänäkin jouluna meitä kutsutaan paimenten mukaan katsomaan joulun ihmettä.
Rauhallista ja siunattua joulun aikaa
Jukka Malinen
päätoimittaja