Kotimatkalla 3/2021
Rauhan Sana -lehti/pääkirjoitus
Jeesus – pahan vallan voittaja
Jeesus oli joutunut sanaharkkaan aikansa juutalaisten kanssa. Hän sanoi: ”Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”
Jeesuksen kiistakumppaneille ei sopinut, että Nasaretin mies osoittautuisi Jumalan valtuudella toimivaksi. Silloinhan heidänkin olisi nöyrryttävä tämän Jeesuksen opetuslapsiksi. Se merkitsisi omasta arvovallasta luopumista, sen tunnustamista, että on ollut väärässä, eikä ole tuntenut Jumalaa oikein. He eivät tienneet, että epäusko asui heidän sydämissään.
Epäusko on pääsynti. Sitä seuraavat karkeat julkisynnit, mutta myös omavanhurskaus ja luulo, että on omissa mielipiteissään ja uskossaan oikeassa, vaikka Jumalan sana osoittaisi toista.
Fariseusten ja muiden johtomiesten epäusko kohdistui viime kädessä Jumalan pyhyyden aliarvioimiseen. He olivat kyllä lukeneet lain täyttämiseen liittyvät ihmisen velvollisuudet ja yrittivät niitä noudattaa, mutta heidän oli vaikea ymmärtää Jumalan tahdon ehdottomuutta: ”Olkaa siis täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen isännekin on täydellinen” (Matt. 6: 48 ja 3 Moos. 11: 45).
Hyvään pyrkiminen ja synnin välttäminen eivät riitä pyhän Jumalan edessä. Tämän ajan erityinen vitsaus on, ettei hyvinä tekoina enää pidetä Raamatun neuvojen mukaista elämää. Muut ihmisten asettamat kriteerit ohittavat Raamatun sanan. Ihminen on syntiinlankeemuksessa menettänyt pyhyytensä Jumalan edessä ja luulleessaan, että tietää oikean ja väärän, ajautuu näissä luuloissaan yhä kauemmaksi Jumalasta. Kauas mennessämme olemme ansainneet helvetin tuomion.
On muistettava tänäänkin, ettei Jeesus tullut kumoamaan Vanhan testamentin lakia, eikä myöskään kehottanut Uuden testamentin uudelleentulkintoihin. Ei ihmekään, että tämä tieto herättää meissä, kunniallisissa ihmisissä, vihan ja epäilyksen Jeesuksen ja Raamatun oppia vastaan. Emmekö siis kelpaakaan Jumalalle. Kun joku tämän paljastaa, herää sydämissämme viha paljastajaa kohtaan.
Niiden, jotka tarkkailivat Jeesuksen elämää, oli vaikea hyväksyä toisaalta hänen pyhyyttään, mutta samalla hänen osoittamaansa ehdotonta rakkautta suuriin synteihin joutuneita kohtaan. Täytyisihän olla jokin ero suurten syntien ja tahattoman epätäydellisyyden välillä.
Joku ajattelee, että rakkautta olisi sitten synnin hyväksyminen, mutta Jeesuksen rakkaus ei ollut sellaista. Synnin palkka on kuolema. Jeesus osoitti rakkautensa siinä, että Hän otti meidän syntiemme tuomion päälleen, kun hänet naulittiin ristille ja kuoli hylättynä. ”Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit”. Hän asettui sijastamme tuomittavaksi ja toi anteeksiantamuksen meidän elämäämme. Tällä anteeksiantavalla rakkaudella hän voittaa pahuuden. Tämä sama armo on vielä löydettävissä Jumalan valtakunnassa meidän elämäämme kohtaavana. Ylösnoussut Kristus on omansa maailmaan lähettänyt.
Jumalan poika, Jeesus, on pahan vallan voittaja. Syntiemme sovittajana hän kutsuu meitä armon ja anteeksiantamuksen osallisuuteen. Siksi hänen edessään saa nöyrtyä tunnustamaan armoa tarvitsevaksi ja saa ottaa vastaa kristittyjen suusta kuuluvan evankeliumin. Synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jukka Malinen
Päätoimittaja