Kotimatkalla 2/2021

Rauhan Sana -lehti/pääkirjoitus

 

”Me menemme nyt Jerusalemiin”

 

Jeesus suuntasi katseensa viimeistä kertaa kohti Jerusalemin pääsiäisjuhlia. Hän sanoi: ”Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet” (Luuk. 18: 31).

Tällä viimeisellä matkallaan hän ilmoitti kärsimyksistään ja ylösnousemuksestaan, mutta opetuslasten oli vaikea ymmärtää Jeesuksen puhetta. He odottivat Jumalan valtakunnan tulemista, mutta eivät ymmärtäneet, millä tavalla sen piti tulla. He odottivat näkyvää valtakuntaa, missä kaikki epäkohdat saataisiin sovittua ja asiat oikealle kohdalleen.

 

Matkalla opetuslapset osoittivat inhimillisyytensä ja mielensä rajallisuuden, kun alkoivat puhua hallituspaikoista Jumalan valtakunnassa ja pyysivät parhaimpia niistä. Kullakin oli halu päästä mahdollisimman lähelle Jeesusta johtopaikalle. Opetuslapset olivat ympärillään nähneet, miten hyvin vallan mahtipaikoilla olevien asiat näyttivät olevan. Saattoipa heitä houkutella luulo siitäkin, että Jeesuksen kanssa he saisivat maansa asiat ratkaistua.

 

Samaa mekin ajattelemme ja odotamme. Haluaisimme, että kaikki olisi jo täällä ajallisessa elämässä hyvin, eikä kärsimystä, sotaa, vihaa ja murhetta enää olisi. Kun huomaamme, ettei niin käy saatamme pettyä Jumalaan. Joillekin tästä tulee ikään kuin vastaansanomaton puolustelu epäuskolle: ”Jumalaa ei ole, kun maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa.”

 

Jeesus opetti kuitenkin toisin Jumalan valtakunnan järjestyksestä ja tästä maailmasta. Jumalan valtakunnassa ei ole niin kuin maailman valtakunnissa, että hallitsijat hallitsevat ja komentavat. Jumalan valtakunnassa suuri on se, joka palvelee. Eihän Jeesuskaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien puolesta. (Mark. 10: 45).

 

Maailmassa taas näemme sotia, kapinoita ja väkivaltaa enenevässä määrin. Ne ovat vain syntiemme seurauksen täyttymystä. Ja kun laittomuus ja Jumalan kielteisyys saa enemmän valtaa, olemme yhä kauempana Jumalan tarkoittamasta hyvästä. Jumalan sana täyttyy aikojen loppua kohden kuljettaessa.

 

Saamme olla samalla tavalla oppilaina kuin olivat Jeesuksen opetuslapset. Tämä maailma ei tule paremmaksi meidän töillämme. Emme osaa järjestää asioita oikein, vaikka kuinka luulemme. Osaamme neuvoa maailman johtajia ja arvostella kaikkia johtavilla paikoilla olevia heidän vääristä päätöksistään ja motiiveistaan. Ajattelemme, että jos me tai meidän tavoin ajattelevat vain saisivat vallan, niin asiat olisivat hyvin. Valitettavasti niin ei vain ole, sillä suurinta – omaa elämäämme ja ihmiselämää myrkyttävää – ongelmaa emme osaa poistaa. Synti tekee työtään meissä ja maailmassa. Sen töitä me teemme. Haluamme kyllä hyvää, mutta kykyä sen toteuttamiseen meillä ei ole.

 

Tie todelliseen, ihmistä auttavaan valtakuntaan kulkee vain kärsimysten kautta. Ei oman kärsimyksemme, vaan Kristuksen kärsimyksen kautta. Hän syntyi tänne kuollakseen ja sovittaakseen meidän syntimme. Hänen kärsimystensä ja ylösnousemuksensa kautta meille luvataan todellinen elämä. Synnit annetaan anteeksi Jumalan armovaltakunnassa. Sen palvelijat kuuluttavat tätä anteeksiantamusta. He eivät enää luota omiin kykyihinsä järjestää asioita, vaan he luottavat Jumalan sanaan ja hänen neuvoihinsa.

 

Jukka Malinen
päätoimittaja



Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa: