Tappioon kätketty voitto – riemullista pääsiäistä!

KUNNIAN KUNINKAAN ALENNUSTIE

Noin 2000 vuotta sitten Jerusalemin muurien ulkopuolella, kukkulalla nimeltään Golgata, kolme miestä kärsi Rooman valtion langettaman rangaistuksen. Yksi heistä oli juutalainen mies, kotoisin pohjoisesta Galilean alueelta, pienestä Nasaretin kaupungista. Tämä kiertelevä saarnamies, jota kutsuttiin nimellä Jeesus, tuomittiin kuolemaan rangaistuksena Rooman vallan uhmaamisesta.

Juutalaisten kuningas
Silminnäkijäkertomukset tapahtuneesta kuvaavat, mitä kyseinen tuomio käytännössä tarkoitti. Sen jälkeen, kun maaherra Pontius Pilatus oli langettanut tuomion, tuomittu luovutettiin sotilaille ruoskittavaksi. Miehen päähän painettiin orjantappurakruunu ja pilkaten sotilaat kutsuivat häntä ”juutalaisten kuninkaaksi” samalla sylkien ja lyöden häntä.

Pahoinpitelyn ja häväistyksen jälkeen mies lähetettiin viimeiselle matkalleen kohti Golgataa, Pääkallonpaikkaa. Mies joutui kantamaan itse ristinsä, johon hänet sitten perillä naulittiin. Naulat lävistivät hänen jalkansa ja kätensä ja niiden varassa hän roikkui, kun risti nostettiin pystyyn. Siellä ristillä, pilkkahuutojen saattelemana, Jeesus Nasaretilainen veti viimeiset hengenvetonsa.

Ristillä riippuva Jumala
Tähän asti tapahtumat eivät olleet mitenkään ainutlaatuisia. Rooman valtiaat eivät pidätelleet voimaansa osoittaakseen oman ylivertaisuutensa ja valtansa. Monet, jotka tavalla tai toisella koettiin Rooman vallan vihollisiksi, saivat maksaa siitä hengellään mitä kammottavimmilla tavoilla. Eikä siinä mitään erityistä – näinhän kansojen valtiaat olivat aina tehneet. Heikoilla ei ollut tulevaisuutta. Se oli varattu ainoastaan heille, jotka sen itselleen ottivat.

Mutta kertomus ei lopu tähän. Se, mitä maallinen valta ja ihmisten silmät eivät nähneet, oli, että ristillä ei roikkunut vain ihminen, vaan myös Jumala. Apostoli Paavali avaa asiaa kirjeessään filippiläisille: 

Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.

Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.

Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.  

Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.

Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,

ja jokaisen kielen on tunnustettava
Isän Jumalan kunniaksi:

”Jeesus Kristus on Herra.”

(Fil. 2: 6–11)

Todellinen valta
Jeesus Kristus, Jumalan Poika, kuningasten Kuningas, ei kulkenut tämän maailman valtiaiden teitä. Hän ei pitänyt kiinni omasta oikeudestaan, vaan luopui omasta kunniastaan. Hän ei osoittanut voimaansa alistamalla muita, vaan alensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän ei murskannut vihollisiaan, vaan kuoli heidän puolestaan. Jeesuksen kulkema tie oli kunnian kuninkaan alennustie.

Tämä tie johti Jeesuksen aina ristinkuolemaan asti. Se mikä näytti suurelta tappiolta, pahimmalta alennuksen tilalta, kätkikin itseensä voiton. Jumala nimittäin ”antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.” (Kol 2: 14–15)

Siellä ristillä, Jerusalemin muurien ulkopuolella, kaikki vallat ja voimat riisuttiin aseista. Todellinen voima ei ollutkaan heillä, jotka alistavat muita, vaan Hänellä, joka luopui omastaan. Siellä meidän rikkomuksemme annettiin anteeksi. Meidän velkakirjamme tehtiin mitättömäksi, kun se naulittiin ristille. Siellä me saimme vapauttavan tuomion ja voiton, kun Jeesus viattomana uhrina kuoli meidän puolestamme.

Meidän voittomme
Palmusunnuntai johdattaa meidät kulkemaan Jeesuksen kanssa kunnian kuninkaan alennustietä. Läpi hiljaisen viikon saamme seurata Jeesuksen matkaa kohti ristiä. Saamme ihmetellä, miten hän nöyrtyy ja kantaa meidän syntitaakkamme. Miten Hän, jolle todella kuuluu kaikki kunnia ja jonka edessä kaikkien on polvistuttava, luopuu omasta oikeudestaan meidän tähtemme. Miten hänen kuolemassaan on meidän voittomme.

”Oi rakkain Jeesukseni,

piinattu, verinen,

jo särkyy sydämeni,

kun tuskaas muistelen.

Sua taivaan kunnialla

ylhäällä palveltiin,

nyt orjantappuralla

pää pyhä kruunattiin.

Suo ristinuhrin loistaa

lohtuna pelkooni.

Se ahdistuksen poistaa,

tuo rauhan sieluuni.

Vain katson kasvojasi,

jään, Jeesus, turviisi.

Näin sinun kuolemasi

on minun voittoni.”

Virsi 63

Anton Wargh
Rauhan Sana 3/2024