Siunattua joulua!
Immanuel, Jumala meidän kanssamme
Joulun evankeliumeissa saamme ottaa vastaan Jumalan meille rakkaudessaan antaman lahjan: Hänet itsensä ja lupauksen syntien anteeksiantamisesta.
Kun Marialle syntyvän lapsen nimi ilmoitettiin epäröivälle Joosefille, oli enkelin sana niin pysäyttävä, että miehen ajatukset saivat uuden suunnan. Joosefhan oli hylkäämässä Marian, koska hän oli ennen heidän liittoaan tullut raskaaksi. Luonnolliset epäilykset valtasivat hurskaan Joosefin. Näiden epäilysten keskellä ilmestyi hänelle unessa Herran enkeli, joka puhui hänelle lapsesta.
Enkeli kertoi Joosefille Mariasta syntyvästä lapsesta ja siitä, että hänelle oli annettava nimi Jeesus. Nimen ilmoittaminen itsessään ei vielä olisi ollut niinkään merkillistä, mutta enkelin selitys nimelle pysäytti: ”Sillä hän pelastaa kansan sen synneistä.” Siis heille syntyvä lapsi olisi sen tekevä.
Nämä ennussanat oli Psalmin 130 kirjoittaja matkalaulunsa päätökseen kirjoittanut. ”Minä odotan Herraa… hartaammin kuin vartijat aamua. Israel pane toivosi Herraan! Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.” Jumalan itsensä siis luvataan lunastavan kansan sen synneistä. Ja nyt Joosef sai kuulla, että heille syntyvään lapseen kohdistettiin nämä sanat. Syntyvä lapsi olisi siis Herra, Jumala itse. Tätä alleviivaa myös enkelin jatkosanat sekä lupaus, jotka nousevat profeetta Jesajan kirjasta: ”katso neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimi Immanuel – se merkitsee, Jumala on meidän kanssamme.”
Tämä vuosi on ollut Nikean uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlavuosi. Harmillista, että monet ovat tänä juhlavuotenakin selittäneet, että vasta 300-luvulla Jeesusta alettiin pitää tosi Jumalana – että ennen asia olisi ollut jotenkin toisin. Monet aikamme oppineetkin ovat tähän vedonneet ja uskotelleet, ettei uskomme perusteisiin ja Raamattuun olisi niin tärkeää kiinnittyä. Heidän mukaansa usko olisi ajassa koko ajan muuttuvaa ja Raamattukin vain aikansa tuote. Siksi kristillisyys saisi muuttua ajan hengen tuulten mukaan. Sanoipa yksi raamatuntutkija, että kirkossa lausuttavan uskontunnustuksen aikana voisi hyvin vain hyräillä, ettei tarvitsisi lausua järjenvastaista uskontunnustusta.
Nikean uskontunnustus kiteyttää osuvasti Raamatun perustotuudet kolmiyhteisestä Jumalasta. Tämä uskontunnustus oli aikanaan niin väkevä, että sen avulla voitiin torjua kristillisyyteen sisälle pyrkivät eksyttävät harhaopit – esimerkiksi väite, että Jeesus olisi ollut vain erityinen ihminen, mutta ei tosi Jumala. Jo ensimmäiset kristityt uskontunnustuksessaan samaistivat Jeesuksen kaikkivaltiaaseen Jahveen tunnustaessaan ”Jeesus on Herra.” Kunpa voisimme tänäänkin olla yhtä jykeviä ja torjua kaiken uskolle vieraan sekä pitäytyä Raamatun selkeään oppiin.
Jo Jeesuksen syntyvaiheissa näemme, kuka on keskellemme saapunut. Olemme saaneet joulun lahjana ottaa vastaan lihaksi tulleen Jumalan. Rakkaudessaan hän tuli sovittamaan syntimme, niin kuin oli ennustettu ja luvattu. Koko Raamattu saa oikean asemansa, kun näemme sen lehdillä olevien ennustusten ja opin toteutuvan ja täyttyvän. Sen sana ei totuutta etsivää ohjaa harhaan. Se ohjaa meidätkin oikealle tielle tämän ajan keskellä. Jos haluamme oikein oppia tuntemaan Jeesuksen ja Jumalan, on meidän uskottava, mitä Raamattu hänestä kertoo ja muustakin elämästä opettaa. Kysymys on elämästä.
Ensimmäisenä jouluna oli se aika, jolloin tie taivaaseen ja ikuiseen elämään avattiin kaikille uskoville. Vanhan liiton odottajien odotus täyttyi ja me, uuden liiton kansa, saamme yhdessä heidän kanssaan vaeltaa taivaan kotitietä.
Hyvää ja siunattua joulua!
Jukka Malinen
päätoimittaja
Rauhan Sana -lehti 12/2025