Kristittyjen yhteyden vaikea haaste
Mikä onkaan vaikeampaa kuin olla yhdessä? Vaikeampaa on vain olla erossa! Kristuksen maailmanlaajan ruumiin ykseys on Kristuksen erityinen huoli ja rukouksen aihe.
Yhteyden erityistä tärkeyttä alleviivaa se, että Kristus teki siitä koko ylimmäispapillisen rukouksensa pääteeman (Joh. 17). Välittömästi rukouksen jälkeen Jeesus lähti Getsemaneen ja vangittiin. Merkitseekö rukouksen saama jälkinäytös sielunvihollisen yritystä estää Jumalan ja ihmisen yhteys? Kyllä.
Johannnes 17 – ykseyden luku
Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen käsitys ykseydestä rakentuu kolmiyhteisen Jumalan työn varaan. Sana “kirkkaus” toistuu siinä kahdeksan kertaa. Kirkkaus oli erityinen sana, joka viittaa Israelin Jumalan läsnäoloon. Luvussa Isän työ, Hengen työ ja Pojan työ luovat perustuksen, jossa Poika saa Isän kirkkauden, välittää sen apostoleilleen ja apostolit (Pyhän Hengen johdossa, Joh. 20: 22–23) välittävät sen niille, jotka kuulevat Jumalan sanan heidän kauttaan.
Välittäessään evankeliumia Jumalan kirkkaudesta eteenpäin apostolien eivät toimi omalla viisaudellaan, vaan heidän toimintansa on Jeesuksen antaman sanan ja esirukouksen varassa. Johanneksen kuvauksessa kaikki langat kootaan yhteen: Jumala ja hänen työnsä ja työn kohde, seurakunta, otetaan yhteen ja samaan Jumalan kirkkauden läsnäoloon. Johannekselle ykseys on viime kädessä sisällöltään kristityn ja Jumalan ykseyttä Jumalan kirkkaudessa.
Sanan vaunut
Jumalan kirkkauteen tullaan Jumalan sanan vaunuilla. Jeesuksen rukouksessa Jumalan sanan totuuden tehtävä on pyhittää kuulijansa, antaa usko Kristukseen. Näin Jumalan kirkkaus siirtyy eteenpäin ja laajenee evankeliumin sanan vaunuilla kaikkialle maailmaan. Tähän ajatukseen perustui myös Jeesuksen ajan “valon juhla”, jossa temppelistä haettu valo kuljetettiin valaisemaan öisen Jerusalemin kaukaisetkin aukiot.
Mikä on ihmisen ja seurakunnan osuus tässä Jumalan työssä? Ihmisen – Kristuksen seurakunnan – osuus on saada olla Jumalan pelastustyön kohde ja sitten myös Jumalan työtoveri, jonka kautta Jumala vie pelastavan sanansa eteenpäin. Jumala valaisee seurakuntansa, että tämä voisi viedä valon toisille. Jumala pelastaa, seurakunta on palvelija.
Kristittyjen yhteyden ongelmat
Ykseyden peruskivet ovat Jumala, Jumala ja Jumala. Ykseys on Jumalan teko ja se on yhteyttä Jumalan kanssa. Tämä meidän on tärkeä ymmärtää sen tähden, että inhimillinen ymmärrys ohjaa meitä eri suuntaan. Inhimillisesti ajattelemme, että kristittyjen ykseys luodaan, kun kristityt päättävät alkaa kokoontua yhdessä. Kyllä, yhteen tuleminen on hyvä asia. Mutta ykseys on paljon enemmän, kuten edellä olemme lukeneet.
Niin, me siis tahdomme tulla yhteen, koska olemme yksi ja kuulumme yhteen. Mutta sitten alkavatkin ongelmat. Ihmisten heikkouden ja vanhan luonnon tähden Kristuksen seurakunta ei ole aina kyennyt vaeltamaan yhdessä. Tämä kipeä totuus on jokaisen tunnustettava. Edes apostolit eivät aina kyenneet tekemään työtä yhdessä, vaan hekin joskus ”kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan” (Apt. 15: 39).
Jumalan sana ja yhteys
Vanha luonto yhdessä sielunvihollisen kanssa pyrkii aina iskemään sitä tärkeintä vastaan eli Jumalan sanan puhdasta opetusta vastaan. Ilman puhdasta sanaa ei ole totuutta. Ilman totuutta ei ole pyhitystä eikä yhteyttä Jumalan kirkkauteen.
Kun Saatana saa oikean Jumalan sanan pois, jää sille itselleen paljon elintilaa. Se alkaa luoda paljon yhteyksiä – monenlaista “yhteyttä” – joka kuitenkin on kaikki keinotekoista ja Baabelin tornin rakentamista uudelleen. Mutta ykseyttä Jumalan kanssa Saatana ei voi eikä halua luoda. Kun se puuttuu, puuttuu kaikki.
Todellinen ykseys on asia, minkä vain Jumalan sanan totuus voi luoda. Siksi meillä on vain yksi lääke hoitaa yhteyden puutteen haavoja: antaa Jumalan sanan totuuden ohjata uskoa, oppia ja tunnustusta. Näin tahtoivat uskonpuhdistajat toimia.
Seurakuntien paimenten on aina oltava valmiit keskustelemaan sanasta ja opista myös niiden kristittyjen kanssa, jotka kokoontuvat toisessa katuosoitteessa. Joka tapauksessa kristityt ovat ”yksi ruumis Kristuksessa” (Room. 12: 5). Sana todistaa myös, että “Herra tuntee omansa” (2 Tim. 2: 19). Se on hyvä muistaa. Kenenkään ei passaa olla ylpeä. Ihminen ei näe kuin ulkokuoren. Pienellä paikalla me olemme jokainen.
Vesa Pöyhtäri
Rauhan Sana 1/2025