Kotimatkalla 5/2021

Rauhan Sana -lehti/pääkirjoitus

»Tämä on varmaan heprealaisten poikia»

Näin sanoi faaraon tytär, kun oli löytänyt pienen pojan kaislakorissa. Pojan sisar, joka oli seurannut pikkuveljensä matkaa, sanoi faaraon tyttärelle: »Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?» Faaraon tytär sanoi: »Tee niin», ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faaraon tytär sanoi äidille: »Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan.» Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faaraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faaraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: »Olen nostanut hänet vedestä ylös.» (2 Moos. 2: 6–10)

Äidin rakkaus ja viisaus on ihmeellistä. Sen saamme huomata Mooseksen äidin tavasta toimia, kun mahdoton tilanne kosketti heidän perhettään. Perheeseen oli juuri syntynyt poikalapsi. Mutta vieraalla maalla asuessaan oli tuon maan hallitsija, Egyptin faarao, käskenyt surmata kaikki syntyvät poikalapset. Kukaan äiti ei tahtoisi antaa lastaan vaaran. Äiti tekee kaikkensa lapsensa puolesta.

Mutta nyt tilanne oli mahdoton. Mooseksen rukoileva, Jumalalta ymmärrystä kysyvä äiti kuitenkin löysi ratkaisun. Hän teki kaislakorin, johon hän kapaloi lapsensa ja laski korin Niilin virran vietäväksi, niin kuin yllä olevasta tekstistä luimme. Kuinka vaaralliselta tuntuikaan jättää lapsi virran vietäväksi, mutta se oli ainoa mahdollisuus pelastaa poika. Vaikka äiti ei voinut tietää lopputulosta, luotti hän Jumalan mahdollisuuksiin. Ja hyvinhän tässä kävi – paremmin kuin kukaan saattoi aavistaa. Pojan siskokin tiesi heti, mitä tehdä, kun faaraon tytär halusi pitää pienen pojan.

Ja niin Mooseksen äiti sai olla omaa lastaan lähellä. Ja luulen, että äiti lauloi lasta hoitaessaan kiitoslauluja Jumalalle. Äidin rukousten kautta lasta kannettiin hyvän Jumalan hoidossa ja uskossa. Lapsen usko sai säilyä Mooseksen sydämessä silloinkin, kun hän jäi nuorukaisena faaraon hoviin eikä oma äiti enää ollut lähellä.

Kun kotiemme lapset kasvavat, joudumme usein jättämään heitä ajan virtausten kuljetettaviksi. Maailma ei halua kristitylle hyvää, vaan tahtoo houkutella pois uskon tieltä niin meitä kuin lapsiamme. Usein tunnemme voimattomuutta ajan virtausten keskellä, mutta Mooseksen äidistä saamme oppia, ettei Jumalalle mikään ole mahdotonta.

Jumala tahtoo tänäänkin varjella elämäämme. Hän tietää, kuinka vaikeiden aikojen läpi voi kulkea. Jumala kuulee yhä kaikki rukouksemme. Ja aivan erityisesti me saamme nähdä, miten rakastavan äidin ja kristittyjen rukoukset kantavat meitä.

Jaksattehan tekin, äidit ja isät, tänäänkin kantaa lapsianne ja läheisiänne Taivaan Isän sydämelle rukouksin. Jaksattehan puhua Hyvästä Paimenesta, Jeesuksesta. Hänessä meillä kaikilla on paras turva silloin, kun omat neuvot eivät riitä. Häneen uskoen on turvallista elää.

Ja uskon sisarjoukko tahtoo olla kantamassa virtojen viemää lasta äidin hyvään hoitoon. Tämän maailman keskellä – Jumalan valtakunnassa, sanan äärellä – meitä kannetaan ja hoidetaan. Kerran tulee se päivä, kun saamme muuttaa kotimaalle.

Jukka Malinen
päätoimittaja