Kotimatkalla 4/2024
Rauhan Sana -lehti/pääkirjoitus
Pienet purot
Kristillisyyden painopisteet maailmassa ovat vaihdelleet aikojen varrella. Pienestä kerran lähdettiin liikkeelle. Kun tultiin maailmanhistorian polttopisteeseen, ei Jumalan lähettämiä profeettoja ollut 400 vuoteen. Sitä aikaa voisi melkein kutsua hiljaisuuden ajaksi. Uskonelämää toki oli, mutta se oli kovin arkisen oloista. Ahdistusta ja painettakin oli, ja mikä pahinta: lupaus Messiaasta viipyi. Luvattu maa oli menetetty vieraan vallan hallinnan alle ja joku saattoi kysyä: ”Missä olet Jumala, ja missä on lupauksesi valtakunnastasi, joka ei koskaan häviä?”.
Pienistä puroista kasvaa valtava virta ja kun aika tulee, Jumalan lupaukset täyttyvät. Maria, neitonen Nasaretin kylässä, sai kuulla lupausten täyttymisestä. Valo alkaa loistaa, vaikka aluksi vain pienenä liekkinä. Jumalan siunauksessa ja johtamana se loistaa yhä kirkkaammin ja aikanaan saavuttaa kansojen paljouden. Tämän olemme saaneet nähdä ja kokea. Historian saatossa olemme nähneet myös, miten valonlähteet hiipuvat. Vanhat kristillisyyden alueet Vähä-Aasiassa ovat menettäneet ajan juoksussa sijansa.
Länsimaat ovat saaneet kokea valtavia siunauksen aikoja ja kristillisyys on ollut kaikkien tuntemaa. Nyt valonlähteet ovat alkaneet hiipua. Kun Jumalan sana ei enää ole jalkain lamppuna, ei elämän liekkikään voi loistaa. Muut uskomukset ovat pettäneet länsimaisen ihmisen. Olemme luulleet olevamme viisaita, mutta niittäneet tyhmyyttä. Olemme viljelleet oikean tiedon vastaisia aatteita ja alkaneet pitää länsimaisina arvoina sielunvihollisen arvoja. Perhe-elämän sijaan etusijalla ovat yksilöarvot, avioliittojen arvot on murrettu ja oman mielihyvän tavoittelu on saanut mitä erilaisimpia ilmenemismuotoja. On palattu arvomaailmaan, jossa kreikkalaisessa maailmassa ja Rooman valtakunnassa rappion aikana elettiin.
Mutta edelleen pienet virvoittavat purot virtaavat. Siellä, missä kristillisyyden ääni kuuluu, saa syntinen kuulla anteeksiantamuksen evankeliumin ja voimaa panna synnin taakka pois. Näen, että erityisesti tässä ajassa tarvitaan vahvaa nuorisotyötä. Nuoret tarvitsevat paikkoja, joissa he saavat toisten uskovien nuorten kanssa kokea, etteivät ole ainoita kristittyjä. Kodit ja perheet tarvitsevat tukea monien paineiden keskellä. Tarvitsemme elävän seurakuntayhteyden. Kun tätä saa kokea, näkee edelleen sanan liekin loistavan kutsuvana ja hoitavana.
Siksi pyydän, että jaksaisimme tulla yhteen, kun kesän seurat taas alkavat, ja rohkaisisimme toisiamme seuroihin ja nuoriamme liikkeelle uskovien nuorten joukkoon. Toivon myös, että jaksaisimme tukea yhteistä työtämme ja työntekijöitämme Kristiina ja Jukka Paanasta, Leena Aittaa sekä kesätyöntekijöitä, nuoria isosia ja vapaaehtoisia.
Nuorisotyö maksaa, niin kuin yhteinen työmmekin. Mutta se saakin maksaa. Rahassa ei voi laskea hintaa sille, että joku tai useat saavat tuntea, että heitä kannetaan Jumalan käsivarsilla – myös heitä, joilla itsellään ei ole varaa sitä mitenkään korvata.
Vuosi sitten laskettiin, että jos jokainen jäsenemme ja tukijamme lahjoittaisi jo tukemansa summan ohella kertaluonteisesti 30 €, niin LYRS:n tilinpäätöksen 15 000 €:n tappio tulisi nollattua. Tämä jääköön jokaisen vapaaseen harkintaan.
Monenlaisia valonliekkejä tarvitaan. Ennen kaikkea rukoilevia sydämiä, rohkaisevia katseita ja sanoja sekä kristittyjen yhteyttä Jumalan sanan ja armoevankeliumin äärellä.
Jukka Malinen
päätoimittaja