Kotimatkalla 4/2021
Rauhan Sana -lehti/pääkirjoitus
Ylösnousseen todistajana
Mikä on oikeaa kristillisyyttä? Jos median näkökulmasta katsotaan, niin ainakaan konservatiivinen kristillisyys ei ole suosiossa. Se nähdään vaativana, tuomitsevana ja elämää rajoittavana. Ihastellen kerrotaan niistä kristityistä, jotka ovat avartaneet omaa ajatusmaailmaansa maailman mielen mukaisesti. He ovat suosiossa.
Kristinuskon asemasta yhteiskunnassa käydään jatkuvaa keskustelua. Kysellään, saavatko lapset tulla päiväkodeista kirkkoon ja saako kouluissa pitää kristillisiä aamunavauksia. Voiko kouluissa enää vapaasti uskoa ja opettaa luomisjärjestyksen mukaisesti, että on vain kaksi sukupuolta, mies ja nainen?
Mieliämme yritetään muokata uutisoinnin avulla. Ja täytyy todeta, ettei ole lainkaan helppoa pitää esillä vanhan ajan kristillisyyttä – sellaista, missä Raamattu saa puhua niin kuin on kirjoitettu. Me kaikki olemme varmaan tämän huomanneet. Jokaisen täytyy myös myöntää, ettei meille tarjottu uusi suuntaus uskomisen asiassa ole sama, kuin mihin kirkko vuosisatojen ajan ja kristityt vielä pari vuosikymmentä sitten ovat tunnustautuneet. Silti niin moni menee tähän halpaan. Ja niin moni vaikenee.
Olemme juuri viettäneet pääsiäistä. Sen tapahtumat ja sanoma ovat vahvoja ja tuoreita. Kristillisyyden asia näytti jäävän tappiolle, kun Jeesus vangittiin ja tuomittiin. Vihdoin hänet oli saatu pois näkyvistä ja hänen seuraajansa oli ajettu lukittujen ovien taakse. He eivät enää olisi häiriöksi. Heidän oli aika palata omiin askareisiinsa ja olla hiljaa. Vaikka Jeesus oli voittanut kuoleman vallat ylösnousemuksellaan ja ilo oli vallannut hänen ystäviensä joukon, eivät he oikein tienneet, mitä kaikki oikein tarkoitti.
Ehkäpä kristittyjen nytkin olisi syytä olla vain omillaan ja varovaisia ilmaisemaan, mitä ovat nähneet ja kokeneet? Monet toivovat tätä. Vielä parempi heidän mielestään olisi, jos kristityt muuttuisivat ajan hengen mukaisiksi.
Olemme seuranneet myös Pietaria. Hän oli julkisesti kieltänyt Jeesuksen. Ehkä hän oli tässä tilassaan ihannekristitty – syyllisyydentuntoinen ja vaitonainen, uutislööppien kaltainen ihannehaastateltava: ”Opetuslasten kärkihahmo kieltää Jeesuksen.” ”En tunne sitä miestä, sanoo kolme vuotta hänen seurassaan kulkenut ”. Pietari oli onneton. Syyllisyys painoi raskaasti.
Pääsiäisen voitossa oli suurinta Kristuksen rakkaus. Pietarin heikkous oli tiedossa ja paljastettu jo ennen kuin hän ehti kieltää, mutta Jeesus ei häntä jättänyt. Heti ylösnousemuksensa aamuna hän lähetti terveisiä kaikille opetuslapsille – Pietarin nimeltä mainiten.
Myöhemmin Tiberiaan järven rannalla Jeesus kutsui Pietarin erilleen ja arkaan paikkaan koskettaen kysyi: ”Rakastatko sinä minua?” Pietari oli tilinteon paikalla, mutta sai myös tuntea, miten syyllisyys otettiin pois ja hän sai nousta jälleen.
Helluntaina saamme kohdata toisenlaisen Pietarin, joka rohkenee kutsua parannukseen ja uskoon julkisesti sanaa esillä pitäen. Hän oli saanut uskoa synnit anteeksi ja Jumalan Pyhän Hengen voimassa sai olla kutsumassa kaikkina aikoina kestävän uskon ja armon omistamiseen. Raamatun sana ei ole vanhentunut eikä Jumalan valtakunta ole kadonnut.
Jukka Malinen
päätoimittaja