Kotimatkalla 11/2023

Rauhan Sana -lehti/pääkirjoitus

 

Jerusalem

 

Jerusalem, rauhan kaupunki, Jumalan asuinsija ja levon paikka. Kauniilla nimillä on Jumalan kansalleen lupaamaa pääkaupunkia nimitetty. Jerusalemissa ovat toteutuneet maailmanhistorian syvimmät ja vaikuttavimmat tapahtumat. Sen vuorelle, minne kaupunki myöhemmin rakennettiin, Jumala johdatti Aabrahamin, uskon isän. Hänestä polveutuu Jumalan kansa. Siihen mekin olemme uskon kautta saaneet liittyä. Jerusalemin sydämeksi rakennettiin temppeli, jonne Jumala lupasi läsnäolonsa muiston.

 

Kuinka elämää syvältä kuvaavaa onkaan, että tätä rauhan kaupunkia on aikojen keskellä ajallisen historiamme aikana koeteltu. Sen rauhaa on rikottu, sinne on hyökätty ja sen muurit hajotettu. Edelleen se on maailman historian polttopisteessä taisteluineen.

 

Miten Jumala on kaiken tämän sallinut ja yhä sallii? Hirvittävät ovat ne uutiset siitä, mitä Israelissa tapahtuu. Vihan ja sodan melskeet nousevat uutisiin myös kotinurkkiemme lähellä ja Ukrainassa. Ihmiskunta ei ole missään vaiheessa oppinut toiveistamme ja luuloistamme huolimatta elämään yhtään paremmin kuin minkään muunkaan ajan kulkijat. Romukoppaan on heitettävä luulomme paremmuudestamme ja vuosiluvun 2023 erinomaisuus, kun arvioimme elämän oikean ja väärän kysymyksiä. On tyhjää ja kestämätöntä vedota sanoilla ”me elämme jo 2020-lukua”, että siksi olisi hyväksyttävä yhtä ja toista.

 

Sielunvihollinen on kautta historian valjastanut parhaat voimansa tuhoamaan Jumalan luomaa hyvää ja hänen kansaansa. Ensimmäisen ihmisen hän sai langetettua Jumalan sanan epäilyn kautta syntiin ja niin on myös meidän syntinen luontomme altis kaikelle sielunvihollisen houkutukselle. Egyptin orjuuden aikana Faarao joukkoineen teki tuhosuunnitelman hävittääkseen Jumalan kansan – parhaimmat ja viisaimmat olivat yhtä. Israelin historia on ollut jatkuvaa taistelua sen olemassaolon puolesta.

 

Taistelu ihmisestä jatkuu: Jumalan sana tahdotaan riistää pois. Maailman viisaat ja epäuskon edustajat, aikamme parhaat voimat kirkossa ja valtionhallinnossa lainaavat kykyjään Jumalan sanaa vastaan. Ja myös me kaikki horjumme.

 

Tunnemme taistelua omissa sydämissämme. Odotimme, että oma sydämemme voisi olla luvattu Jumalan rauhan sija. Mutta huomaamme, kuinka sydäntämme koetellaan ja sen rauhaa rikkovat omat rikkomuksemme ja epäilyksemme. Näemme omien kotiemme ja perheidemme keskellä rikkinäisyyttä ja kipuja. Olimme odottaneet, että koti – kaikkein rakkain sijamme – voisi olla leposija ja oma Jerusalemimme, mutta sielläkin näemme liian usein toisen todellisuuden.

 

Vapahtajamme joutui kaikkien hylättäväksi pyhässä kaupungissa. Jumalan rauhan kaupungin keskeltä sen porttien ulkopuolelle hänet vietiin ristiinnaulittavaksi. Sen ajan pappien enemmistö ja valtionhallinto voimineen oli Jeesusta vastaan ja sielunvihollinen luuli saavansa voiton. Mutta Golgatan sotavuorella käytiin taistelu, jossa sielunvihollinen, maailma houkutuksineen ja synti voitettiin ja sovitettiin Jeesuksen sovintoveressä. Sen voiton kautta meidän sydämiimme lasketaan uskon kautta rauha, jota maailma ei voi antaa. Se käy kaiken ymmärryksen yli ja tuo levon. Sota on voitettu ja Jumalan lapsi saa levätä armosta osallisena, synnit anteeksiannettuna.

 

 

Jukka Malinen
päätoimittaja



Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa: