Kotimatkalla 1/2023
Onko papintöitä riittänyt?
Kuulin mielenkiintoisen ja erityisen hyvän saarnan tapaninpäivänä. Oli aikaa käydä nettikirkossa ja kävin Kälviällä. Pastori Pasi Palmu toimitti messun.
Pasi Palmun kotona oli joulun alla käynyt vuotuinen vieras – nuohooja. Nuohooja oli esittänyt kysymyksen: ”Onko papintöitä riittänyt?”. Kysymys on tuttu itsellenikin – ”onko ollut kiireitä näin joulun aikana”. Aivan niin kuin Pasikin, usein vastaan, miten eri paikoissa on tullut vierailtua ja käytyä. Mutta Pasin ja nuohoojan keskustelu muuttuikin vähän erilaiseksi.
Pasi huomasi, miten uunista lähti hämmästyttävän paljon nokea, vaikka hän oli vuoden aikana pyrkinyt polttamaan vain hyvää ja kuivaa puuta. Nuohooja totesi, että puuta kun kuutiokaupalla polttaa, niin nokea tulee, ja jos ei tulisi, turhaanhan hän työtä tekisi.
Pasi kertoi nuohoojalle saaneensa tästä saarnan aiheen ja nuohooja ihmetteli. ”Onko papilla riittänyt töitä” -kysymykseen löytyi uusi vastaus: ”Jos tässä maailmassa ei olisi niin paljon mustaa töhnää, niin papillekaan ei olisi mitään tarvetta. Mutta kun tämä ihminen on sellainen, että sitä mustaa töhnää tulee koko ajan lisää, niin ei meiltä papeilta työt lopu.” Pasi Palmu muistutti, ettei ole kyse vain papintöistä, vaan Jeesuksen puheet koskevat kaikkia hänen seuraajiaan.
Vuosi on vaihtunut ja tänäkin vuonna meidän kristittyjen tehtävänä on tunnustaa olevamme Kristuksen seuraajia. Meidät on kutsuttu tuomaan näkyviin Jumalan sanan todellisuus, vaikka Raamatun maailma niin kaukaa ja toisenlaisen ajan keskeltä näyttääkin tulevan. Monet ajattelevat, ettei Raamattu voi vastata nykyajan ihmisen kysymyksiin ja siksi sana tulkitaan uudelleen aikaamme sopivaksi. Puhumme niin kuin maailma toivoisi meidän puhuvan.
Kaikkina aikoina kristittyjen kiusauksena on ollut mukautua kunkin ajan aatteiden vietäviksi. Kun niihin mukaudutaan, sanan suola menettää makunsa ja samalla sen puhdistava voima katoaa. Tässä mukautumisessa oma sielummekin saa iskuja.
Elämme kuitenkin yhä maailmassa, missä synti tekee työtään ja mustuus näkyy. Tulevaisuus on epävarma, sodan julmat kasvot näkyvät ja huolenaiheet ovat raskaat. Myös elämän ja kuoleman raja on kapea ja näkymätön. Näiden kysymysten keskellä elämme nyt. Näitä uhkia kristityn ei kuitenkaan todellisesti tarvitse pelätä, sillä ne voivat uhata vain ajallista osaamme.
Saarnassaan Pasi Palmu muistutti, miksi Jeesus on omansa tähän maailmaan lähettänyt. Emme ole uskon PR-ihmisiä, vaan saamme olla uskon tunnustajia. Tämä maailma tarvitsee pelkojensa keskelle kaikkein eniten saarnaa rististä, syntien sovituksesta sekä kuoleman ja kadotuksen voittaneesta Kristuksesta.
Tänäkin vuonna on hyvä, kun saa omistaa Jumalan rauhan ja kuulla, että kaikki synnit annetaan anteeksi – sekin, että ei ole uskaltanut uskoaan arkuudessaan tunnustaa. Kaikki synnin mustuus saadaan anteeksi, koska Vapahtaja syntyi maailmaan sovittaakseen syntimme. Tähän saamme olla toisiamme rohkaisemassa.
Jukka Malinen
päätoimittaja