Liikkeen historiaa

 

laestadius

Liike syntyi 1840-luvulla tapahtuneen Ruotsin lähetysseuran Lapinlähetyksen käynnistämisen jälkimainingeissa, kun Karesuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadius nimitettiin Lapin lähetyskoulujen visitaattoriksi eli tarkastajaksi aikana, jolloin hänelle kirkastui Jumalan armo omakohtaisella tavalla.

Elettiin konventtikkeliplakaatin aikaa, jolloin maallikkovetoisten hengellisten tilaisuuksien pito oli lailla kielletty. Lähetyskoulujen tarkastajana Laestadius saattoi käynnistää mittavan ja kauaskantoisen maallikkokoulutustoiminnan. Hän etsi huolella Jumalan Hengen apuun turvaten apulaisia lähetyskoulutyöhön.

Kun pienviljelijä Juhani Raattamaasta tuli rovastin ensimmäinen katekeettakumppani, Juhani oli vielä vahvasti viinan lumoissa. Mutta rovasti näki, että miehessä on ainesta, kunhan Jumala ensin saa tehdä työnsä. Oikein nähty. Juhani Raattamaasta tuli evankelioimis- ja maallikkoliikkeen merkittävin maallikkosaarnaaja ja hengellinen vanhin, joka kokosi hajallaan ja erilaisissa mietteissä olevat apusaarnaajat -miehet ja naiset- ”tarkistamaan yhdessä verkkojaan”, jotta Jumalan valtakunnan kalastustoimi ei ainakaan verkkojen likaisuuden vuoksi kärsisi huonosta kalaonnesta.

Raattamaan elinajan joukot pysyivät yhdessä joltisenkin, mutta jo 1800-luvun lopulla tapahtui ensimmäinen eriytyminen länsi -ja itälestadiolaisuudeksi. 1900-luvun alkupuolelle mahtui jo kaksi merkittävää itä-lestadiolaisuuden jakoa. 1934 käydyissä lestadiolaisryhmien neuvotteluissa tuli selväksi, että suomalaisen lestadiolaisuuden valtauoma repeäisi kahtia: vanhoillislestadiolaisuudeksi ja rauhansanalaisuudeksi.

Lue myös LYRS:n lähetystyön historiasta