Lähetystyön historiaa

Rauhan Sanan ulkolähetystyö alkoi 1970-luvun lopulla. Ensimmäinen kohde oli Angola, jossa tuettiin vuosia Ritva Marttalan työtä. 1980-luvun alussa tuki laajeni Etiopiaan, jossa työskentelivät Leena ja Lauri Haapala. 1980-luvun loppupuolella tuettiin myös Heleena ja Heikki Hilvon työtä Taiwanilla sekä Elisa ja Samuli Murajan työtä Senegalissa. Murajat nimettiin Rauhan Sanan nimikkoläheteiksi.

Vuonna 1993 alkoi työ Virossa ja vähitellen myös Venäjällä lähettämällä sinne puhujia ja humanitaarista apua. Myös Rauhan Sanan julkaisuja vietiin runsaasti. Virolaisten säännölliset matkat Suvijuhlille alkoivat. Tarton Paavalin seurakuntaan lähetettiin työskentelemään Veikko ja Tuula Määttä. 90-luvun lopulla Rauhan Sana alkoi myös tukea Keski-Aasiassa tehtävää työtä ja siihen liittyen Rauhan Sana sai jälleen nimikkolähetin.

2000-luvulla työ on vahvistunut voimakkaasti. LYRS on tukenut Leo ja Maarika Lekarkinin työtä ensin Tallinnassa ja tätä nykyä Harju-Jaanin seurakunnassa Raasikussa. Viron kirkon pyhäkoulutyön vahvistukseksi lähetettiin Raija Hirvensalo, pääosin Itä-Viron seurakuntien alueelle. Tarton lähellä on tuettu Äksin seurakuntaa ja sen kirkkoherrojen työtä: ensin Urmas Oraksen ja vuodesta 2010 lähtien Esa Luukkalan työtä.

LYRS on tukenut 90-luvun lopulta alkaen Kokkolan rovastikunnan tekemää työtä Venäjällä Inkerin kirkon seurakunnissa Aunuksessa ja Vitelessä. Vitelessä työskenteli ensin Seppo Kinaret ja myöhemmin Jaakko ja Raili Haapala. Vuosina 2003-2009 LYRS osallistui sisarjärjestö LFF:n lähettämien Jukka ja Kristiina Paanasen työn tukemiseen Kingiseppissä, Jaaman seurakunnassa. 2009 kesällä Paanaset siirtyivät kokonaan LYRS:n lähetystyöntekijöiksi – joita LFF edelleen tukee – ja Inkerin kirkko kutsui heidät keskushallinnon tehtäviin Pietariin.

Viime vuosien työn kasvu ja laajentuminen kertoo siitä, että yhä suurempi joukko kotimaassa ottaa lähetyskäskyn vakavasti ja mieltää lähettäjän tehtävänsä: työllä on uskollisten esirukoilijoiden ja taloudellisen tukijoiden joukko.